torstai 8. lokakuuta 1998

Neuvostopartisaanien sotarikoksista tutkintapyyntö Suur-Suomi r.y:ltä. Tutkija: Asian eteneminen edellyttäisi poliittista tukea

Neuvostopartisaanien sotarikoksista tutkintapyyntö
Tutkija: Asian eteneminen edellyttäisi poliittista tukea


HARRI NYKÄNEN
Julkaistu: 9.10.1998

Valtakunnansyyttäjävirasto joutuu päättämään, voidaanko neuvostopartisaanit saada yhä vastuuseen siviilien surmaamisesta Suomen itärajalla sotien aikana. Tampereella toimiva Suur-Suomi-yhdistys on tehnyt asiassa tutkintapyynnön.

Tutkintapyyntö perustuu julkisuudessa olleisiin tietoihin partisaanien suomalaissiviileihin kohdistamista julmuuksista ja niihin syyllistyneistä. Osa tekijöistä on yhä hengissä ja myös nimeltä tiedossa.

Suur-Suomi viittaa tutkimuspyynnössään TV 2:ssa esitettyyn dokumenttiin "Silminnäkijä" ja lehdissä olleisiin artikkeleihin.

Toimittaja Risto Arkimiehen dokumenttielokuvan mukaan partisaanit surmasivat rajan pinnassa noin 200 siviiliä, joukossa naisia ja lapsia. Joissakin tapauksissa surmattiin koko kylän väki.

Suomi varautui partisaanien saattamiseen vastuuseen heti sotien jälkeen, mutta asiasta luovuttiin lähinnä poliittista syistä. Partisaanien tekemistä joukkosurmista tehtiin "rikospaikkatutkinta" sen aikaisin menetelmin ja aineisto on yhä käytettävissä. Kansainvälisen oikeuden assistentin Kari Takamaan mukaan partisaanien tekemistä sotarikoksista on täysi varmuus.

Syyllisten saattaminen vastuuseen ei silti ole helppoa tai yksinkertaista.

Takamaa on toiminut kolme vuotta Haagissa, missä hän oli oikeusavustajana Iranin ja USA:n välitystuomioistuimessa.

Valtionsyyttäjä Crister Lundströmin mukaan Suur-Suomi ry:n tutkimuspyynnössä liikutaan aika yleisellä tasolla. "Meidän pitää selvittää, onko saatavissa sellaisia todisteita, jotka olisivat mahdollisessa oikeudenkäynnissä riittäviä." NÄYTÖN SAANTI

vaikein kysymys "Kun rikos on tapahtunut hyvin pitkän aikaa sitten, on aina hankala löytää riittäviä todisteita siitä, että juuri tietty henkilöä on suorittanut tietyn rikoksen." Lundströmin mukaan myös teon aikaiset säännökset on selvitettävä. "Rikosoikeus ei ole taannehtivaa lainsäädäntöä." Käytännössä valtakunnansyyttäjä ratkaisee ylittyykö tutkintakynnys, onko edellytyksiä edes löytää todisteita rikoksesta.

Lundströn muistuttaa, että sotarikoksista epäiltyjen saaminen Suomeen olisi oma ongelmansa.

Lundström ei ole vielä nähnyt tapahtumista kertovaa dokumenttielokuvaa, mutta aikoo tutustua siihen. Samoin muuhun aiheeseen liittyvään aineistoon.

"Me joudumme erikseen miettimään, onko valtakunnansyyttäjänvirasto oikea paikka asian käsittelylle." SOTARIKOKSISTA

ei epäselvyyttä Kansainvälisen oikeuden assistentti Kari Takamaa kertoo, että Suomi varautui mahdollisiin tuleviin sotarikosoikeudenkäynteihin tutkimalla partisaanien surmatyöt sodanaikaisin menetelmin. "Puolustusvoimien kuva-arkistosta ja muualta löytyy yllin kyllin aineistoa todisteeksi." Takamaa uskoo, että myös partisaanien tekemät raportit tapahtumista on mahdollista saada Venäjältä. Sodan jälkeen kyse ei ollutkaan näytöstä.

"Vaikka irtauduimme sodasta ja meillä oli oma sotakin Saksaa vastaan, niin meitä kohdeltiin samalla tavalla kuin muitakin hävinneitä valtioita. Tämän takia ei ollut sellaista poliittista tilannetta, että asia olisi voitu ottaa esille." Takamaan mukaan politiikka vaikuttaa tällaisessä asiassa edelleen, vaikkakin vähemmän kuin ennen.

"Jotta asian käsittely voisi edetä, pitäisi asia nostaa ensiksi esille poliittisella taholla," Takamäki sanoo. "Suomen valtion ja Venäjän pitäisi neuvotella jonkinlainen yhteisymmärrys." Takamaa muistuttaa, että on eri asia tietää mitä on tapahtunut ja näyttää se oikeudellisesti toteen. Tiettyjen henkilöiden saaminen vastuuseen on Takamaan mukaan vaikeata joskaan ei mahdotonta. Hän pitää kuitenkin todennäköisempänä sellaista vaihtoehtoa, jossa asiasta neuvotellaan valtioiden välillä ja todetaan, että näin tapahtui ja että teot olivat oikeuden vastaisia. "Itänaapuri voisi maksaa tietyn könttäsumman korvauksina, joka jaettaisiin uhrien omaisille."

---------------

http://suur-suomi-oikeutettu-tavoite.blogspot.fi/

-----------------------

perjantai 28. tammikuuta 1994

Suur-Suomi r.y:n HS:ssa julkaistu mielipide 1994 vuodelta

Suur-Suomi r.y:n HS:ssa julkaistu mielipide 1994 vuodelta
--------------------
Julkaistu HS:ssa 28.1.1994

Suur-Suomi r.y:n toiminta on rauhanomaista vaikuttamista, ei puoluesidonnaista herjojen heittoa.

Suur-Suomi-yhdistyksen nimi symboloi kokonaisnäkemystä suomalaisuuden eri ulottuvuuksiin Finnskogenista Itä-Karjalaan. Suur-Suomi r.y. on toiminut aktiivisesti hakien koko ajan eri mahdollisuuksia julkisuuden saamiseksi erityisesti 1920 Tarton rauhan rajojemme miehityksen lopettamiseksi.

Tavoitteissa on nähdäksemme onnistuttu kiitettävästi. Tynkä-Suomemme eri tiedotusvälineet ovat tuoneet 1947 Pariisin pakkorauhansopimuksen artiklat esiin, samoin kuin kyseisen tilanteen taustoja.

Suur-Suomi r.y. on tämän vuoden puolella ainoana suomalaisena tahona "piirtänyt" 1939-rajat palautettavaksi Euronewskanavaa myöden. Kiitos miehitysvaltion edustaja Juri Derjabinille, joka nootillaan (HS 15. 1.) mahdollisti oikeutettujen vaateidemme julkisuuden.

Suur-Suomi r.y. on tiedottava järjestö, jonka tavoitteet ovat erittäin rauhanomaiset: Suomenkielen virallistaminen Ruotsiin ja uudelleenvirallistaminen Itä-Karjalaan vuoden 1956 jälkeen, sekä 1939-rajojen palautusneuvottelujen käynnistämiseen vaikuttaminen.

Suur-Suomi r.y. ei pyri päämääräänsä sotaa lietsomalla, vaan pyrkimällä estämään mahdolliset tulevat konfliktit, joita saattaa syntyä, mikäli miehitettyjä alueitamme ei palauteta.

Paras keino konfliktien estämiseen on 50 vuotta miehitettyinä olleiden alueidemme palauttaminen tynkä-Suomemme yhteyteen. Tällöin olisimme jälleen kokonainen Suomi ja sitä kautta olisimme jälleen ehyempi ja myös henkisesti "Suurempi" Suomi. Suuremman Suomen tavoitteita palvelee myös suomalaisugrien laajempi rauhanomainen yhteistyö.

Suurin ulkosuomalaisten etninen ryhmä on Ruotsissa, joille pitää saada samat oikeudet kuin suomenruotsalaisille.

50 vuotta jatkunut historiallinen "ryssänpelkoinen" henkinen miehityksemme ei asiaamme ole auttanut. Nyt ei päästä eteenpäin perinteisillä liturgioilla ja kädenpuristuksilla. Nyt tarvitaan suurempaa suomalaista sanan miekan hiontaa ja survaisuja sinne missä se tuntuu.

Tätä kautta myös Kansalaisvaltuuskunnan ja keräämämme adressin tavoitteet toteutuvat, kun julkisuuteen tulee yhä laajemmin myös kokonaisnäkemystä 1939-rajojemme miehityksen lopettamiseksi.

SEPPO LEHTO Suur-Suomi r.y:n puheenjohtaja hum. kand.

Tampere

-------
-----------------------

-----------------------------------------------------------------------