perjantai 15. tammikuuta 1999

Helsingin Sanomat muuttaneet alkuperäisiä julkaisutekstejään. Ko aiheesta tuli tv-uutisissakin ja mainittiin Suur-Suomi ry:n tekemä kanne neuvostopartisaanien luovuttamiseksi Suomeen syytteeseen ja tuomittaviksi

"Venäjän veteraanit kirjelmöivät partisaani- keskustelusta"
-----------------------
Oikaisu:
Helsingin Sanomat muuttaneet alkuperäisiä julkaisutekstejään. Ko aiheesta tuli tv-uutisissakin ja mainittiin Suur-Suomi ry:n tekemä kanne neuvostopartisaanien luovuttamiseksi Suomeen syytteeseen ja tuomittaviksi
-------------------------

Julkaistu: 15.1.1999 HS:ssa

PIETARI-Keskustelu neuvostopartisaanien sodanaikaisia surmatöistä on sydämistyttänyt Venäjän Karjalan veteraanijärjestöjä. Kaksi järjestöä perää Suomen virallista kantaa partisaanikysymykseen presidentti Martti Ahtisaarelle ja pääministeri Paavo Lipposelle osoitetussa kirjeessä, joka jätettiin Petroskoin konsulipisteeseen torstaina.

Suomalaistietojen mukaan partisaanit surmasivat sodan aikana parisataa siviiliä, joukossa lapsia.

Karjalan veteraanijärjestöjen kirjeessä kummastellaan ulkoministeri Tarja Halosen lausuntoa, että "neuvostopartisaanien tekemät sodanaikaiset siviilisurmat pitää selvittää rikoslain henkirikospykälien mukaan". Lisäksi vaaditaan selvitystä siitä, onko tämä Suomen virallinen kanta vai Halosen yksityisajattelua.

Kirjeen ovat allekirjoittaneet Petroskoin Sodan ja työn veteraanien kaupunkineuvosto, joka toimii 165 veteraaniyhdistyksen kattojärjestönä sekä Entisten keskitysleirivankien yhdistys.

Veteraanien kattojärjestön sihteerin Nikolai Fenogenovin mukaan ajatus kirjeestä syntyi, kun Karjalan viestimet siteerasivat suomalaislehtien kirjoittelua.

Veteraanien mukaan Suomen lehdistön "korkean tahon turvin" harjoittama mustamaalaus loukkaa heidän kunniaansa ja vahingoittaa maiden suhteita.

Lähteet: Ko päivän tv-uutiset ymv paperimediat

----------------------

--------------------------------

1 kommentti:

  1. Ei armoa sotarikollisille

    KARONEN VESA
    Julkaistu: 10.2.1999 2:00
    Neuvostoliiton partisaanien siviileihin kohdistuneet hirmutyöt ovat syystä nousseet keskustelun kohteeksi, kuten Eero Hyytinen kirjoittaa (HS 1. 2.link {ETR=tl;HS990201SI1MP01hiu.jtun.;all;hesa}). Kuitenkin Hyytinen ehdottaa luopumista mahdollisista oikeudenkäynneistä näitä sotarikollisia vastaan. Hänen mielestään oikeudenkäynnit olisivat piinallisia sekä syytetyille että uhrien omaisille. Yleensä oikeudenkäynnit ovat syytetyille piinallisia. Omaisten saati uhrien tahtoa Hyytinen tuskin tietää sen paremmin kuin minäkään. Jostakin syystä murhat eivät koskaan johda uhrien nostamiin oikeusjuttuihin.

    Hyytinen kysyy, eivätkö neuvostopartisaanit 1941-1944 olleetkin vain tahdottomia nappuloita Neuvostoliiton sotakoneistossa. Tällä logiikalla ovat puolustautuneet rikoksistaan oikeuden eteen joutuneet kansallissosialistit, natsit, jotka Neuvostoliitto tuomitsi armotta.

    Hyytinen olettaa, että vuosikymmenien omantunnontuskat olisivat murhia ja raiskauksia tehneille partisaaneille riittävä rangaistus. Esimerkiksi Veikko Erkkilän kirjassa Vaiettu sota (1998) kerrotaan siitä arvonannosta, jota partisaaniveteraanit saivat osakseen Neuvostoliitossa ja saavat yhä Venäjällä. He ovat sankareita, ja he kokoontuvat vuosittain muistelemaan sankaritekojaan.

    Hyytinen pelkää, että oikeudenkäynti johtaisi suomalaisten sotilaiden tekojen selvittelyyn, "jotka tuskin kaikilta osin nekään kestävät rauhanaikaista valoa". Hän siis ajattelee, että sodan olosuhteet tekevät sotarikokset ymmärrettäviksi.

    Suomalaisten 1941-1944 tekemiä sotarikoksia on tutkittu paljon sodan päättymisestä alkaen. Neuvostoliitto edellytti, että suomalaiset viranomaiset tekevät kaikkensa näissä asioissa. Eivätkä vain viranomaiset, vaan myös yksityisiä kansalaisia kehotettiin ilmiantoihin. Ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti hyvinkin epämääräisten puheiden perusteella. Olisiko jotakin jäänyt kaivamatta esiin? Jos on, niin kannatan avointa tutkimista.

    Voittajien ajattelutapa I maailmansodan päättymisen jälkeen näyttää olleen, että vain hävinnyt puoli syyllistyi sotarikoksiin. Erityisen vahva tämä propagandistinen näkemys on ollut Neuvostoliitossa ja on yhä Venäjällä.

    Hyytisen mielestä riittää, että pyydettäisiin hallitustasolla puolin ja toisin anteeksi "siviiliuhreja ja muita sodan julmuuksia". Rikokset siis unohdettaisiin soromnoo-tyyliin, ainakin pienen Suomen syrjäkyläläisiin kohdistuneet sotarikokset, joihin ovat syyllistyneet suurvalta Neuvostoliiton sotasankarit.

    Näin suomalaisille opetettaisiin kantapään kautta, että raaimmatkin sotarikokset ovat hyvin suhteellinen juttu. Niitä tehdään vain kaukana maailmalla, Balkanilla ja ties missä, mutta meihin suomalaisiin kohdistuneista julmuuksista olisi muka vaiettava, koska asian käsittely on niin ulkoministeriön kuin oikeusviranomaistenkin kannalta kovin kiusallista ja hankalaa. Tällaisella logiikalla pitäisi sotarikosten syyllisten etsintä lopettaa kaikkialla maailmassa. Mielestäni syyllisten etsintää on jatkettava.

    VESA KARONEN

    Helsinki

    VastaaPoista